Sysiväikeen kennel - rakkaudesta koiriin

Olen aina rakastanut eläimiä. Lapsena suuri ihastukseni kohde oli isoisäni suomenpystykorva. Lapsuudenkotiini ei koiraa voitu hankkia, joten ulkoilutin kaikki naapuruston koirat, roikun puolituttujen koirankasvattajien luona, haaveilin omasta koirasta näyttelykehän laidalla ja tottelevaisuusharjoituksia seuraten. Vasta parikymppisenä opiskelijana sain vihdoin mahdollisuuden hankkia oman koiran. Paimensukuiseen lapinkoiraan päädyin pitkän harkinnan jälkeen. Rodun valtteina olivat kotimaisuus, terveys ja liioittelematon ulkonäkö. Paimensukuisen valitsin kunnioituksesta perinteistä lapinkoiratyyppiä kohtaan. Parhaimmillaan lapinkoira on mielestäni paimenkoiramaisen nöyrä, viisas, luotettava ja vilpitön koira, jonka liike on vaivatonta ja ulkomuoto kaunis katsella. Koirassa ei saa olla mitään liikaa, mutta siitä ei saa myöskään puuttua mitään. Tälläinen koira on ensimmäinen oma koirani Naavaneidon Pihka, Taiga. Taiga teki minusta "koiraihmisen" - en enää osaa edes kuvitella elämääni ilman koiria. Taiga otti paikkansa ja täytti kaikki lapsuuteni haaveet, ja varmasti paljon enemmänkin. Taigan kanssa sain myös ensimmäiset kokemukseni "omasta" pentueesta, kun Taiga sai pennut Naavaneidon kenneliin. Minulla oli ilo ja kunnia saada hoitaa pennut aina asutuksesta synnytykseen ja luovutusikään asti. Suuri kiitos tästä Naavaneidon kennelin Sadulle, joka opasti, neuvoi, tuki ja luotti minuun aina siitä päivästä lähtien, kun Taiga muutti kotikennelistään minun koirakseni. Tuosta meillä syntyneestä Naavaneidon S-pentueesta seurasi sekin, että hankin oman kennelnimen ja muutamia vuosia myöhemmin päätin kasvattaa ensimmäisen oman pentueeni.

Koiramme elävät meillä perheenjäseninä ja ovat mukana kaikissa touhuissa, niin arkena kuin juhlassa. Harrastan koirieni kanssa aktiivisesti kunkin koiran omien taipumusten mukaan. Koen, että yhteinen tekeminen on hyvä tapa hioa koiran ja ihmisen yhteistyötä ja samalla opin ymmärtämään koiria koirina, pääsen syventymään koirien elekieleen ja ajatusmaailmaan. Pelastuskoiratoiminta on ollut minulle erityisesti kiinnostava ja palkitseva harrastus. Lisäksi harrastamme agilityä, tottelevaisuuskoulutusta ja viehejuoksua. Montaa muutakin mukavaa lajia on tullut kokeiltua. Tärkeintä minulle on kuitenkin se arkipäivän yhdessäolo koirieni kanssa. Rentoudun yhteisillä lenkeillämme ja nautin koirien puuhien katselusta. Illalla koirat hyppäävät viereeni sohvalle, käpertyvät kerälle ja asettavat kuononsa polvelleni. Tiedän, että meidän välillämme vallitsee luottamus ja läheisyys, josta saan loputonta iloa elämääni.

Kasvattajana toivon voivani jakaa muidenkin ihmisten kanssa jotain siitä, mitä minä olen koiriltani saanut. Paras mittari kasvatustyöni onnistumisesta on tyytyväinen kasvatinomistaja, jonka hoivissa meiltä lähtenyt pentu on kasvanut terveeksi, tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi koiraksi, siksi "maailman parhaaksi" omalle omistajalleen. Pentueita suunnitellessani tärkeimpiä kriteereitäni on pentueen suvun hyvä terveys ja koirien ongelmaton luonne. Lapinkoira on yleensä ensisijaisesti ihmisen seuralainen ja lenkki- tai harrastuskaveri, jolloin on tärkeää, että koira on helposti kasvatettavissa hyväkäytöksiseksi ja helposti kaikkialla mukana kulkevaksi ystäväksi. Rodunomainen ulkonäkö tarkoittaa minulle sitä, että koiran voi vaivatta tunnistaa rotunsa edustajaksi. Näyttelytähtiä tai kiihkeitä harrastuskoiria en pyri tuottamaan, mikäli se tapahtuisi muiden ominaisuuksien kustannuksella. Pentueita meillä syntyy harvakseltaan, silloin kun se sopii omaan elämäntilanteeseemme ja saamme mieleisen nartun käyttöömme. Pennut kasvavat meillä normaalin arjen keskellä saaden paljon huomiota ja hoivaa. Kennelin tekniikkapuolesta huolta pitää "kennelpoika" Robin, avopuolisoni. Robin on korvaamaton apu niin koirien päivittäisessä hoidossa kuin pihan aitaamisessa, asunnon suojaamisessa pentujen hampailta ja milloin missäkin puuhassa. Meidän ihmisten lisäksi Sysiväikeen kennelissä asuvat paimensukuiset lapinkoirat Taiga ja Salka, silkkivinttikoira Fauna, lapinporokoira Katla sekä kissat Vimpa ja Arhippa. Kasvattaminen perustuu pitkälti sijoitus- ja jalostuslainanarttuihin, sillä koiramäärää kotona ei ole tarkoitus kasvattaa ja jokainen koiramme on meille ensisijaisesti rakas lemmikkieläin aina pikkupennusta vanhukseksi asti.